tää on parasta aikaa, voi tapahtua mitä vaan

Creation comes when you learn to say no

Kesämekkopäällä huhtikuussa, aurinko paistaa ja skoba kulkee. Kinkkuananasjuustopitsaa ja kiharat. Jossu vieressä vilttiin kääriytyneenä koska on muka niin kylmä. Koulua 18 päivää. Hymyilyttää.

"sää istuit melkeen kissan päälle" 

"mitäs hyppää alle, siinähän sitä viisastuu ku menee liiskaksi"

*viskoo naapurin kissoja kävyillä* 

"ootte kyllä hyvin kissan kouluttanu ku saatte tapellakki sen puolesta"

"

"Mikä toi on?"

"Totaa me käytiin hakeen meille kissa. Unohin sanoa"

"näyttää ihan rotalta"

Isikullan suusta kaikki. Kuvissa koreillee meijjän lellipentu ja mussukka, ehottomasti maaiman kaunein ja persoonallisin kissa jolle sattuu ja tapahtuu. Se hankkiutuu riitoihin naapurin kissojen kanssa, joita me saadaan häätää sen kimpusta käpyjä heitellen, kaataa vaatehuoneen hyllyt, reissuihin lähtiessä istuu ensimmäisenä autossa, pelkää katuvaloja, kipeää jokaiseen avonaiseen kaappiin ja juttelee meille aina iltaisin. 

Luci-neiti.

"hiljaa hiljaa hämärässä

mökkimurjun pimeässä

itku kauan vaiettu

kohta taas on voitettu

viima puhaltaa, tuulenhenget kuiskuttaa

kuolleita lie siellä kuljettaa

vihmoo vihmoo pohjatuuli

myrskyn menneen tyttö luuli

mutta ei ota tuuli vielä tyyntyäkseen

myöskään kyynelvirrat katketakseen

miettii tyttö hiljaa vain

palaako hän koskaan, lain"